Blogiringin kautta olen laajentanut blogituttavuuksiani “yli rajojen”. Ilman Blogirinkiä tuskin tutustuisin mammablogeihin, vegaaniblogeihin tai muihin vähän kauempana omaa aihealuetta oleviin blogeihin. Olen saanut “ringin sisällä” tutustua muihin bloggaajiin ja sitä kautta innostunut tutkimaan muitakin kun leivontablogeja. Chocochilin Elinan blogissa olen ihastellut ihania kuvia ja miettinyt, maistuvatko nuo kasvisruoat noin hyvältä, miltä näyttävät? Elinan uusimman kirjan syntymistä kun ohimennen seurasin somen välityksellä, sain jo itselleni pienen innostuksen päästä kokeilemaan kirjan reseptejä.
Olen ajatuksiltani ja olemukseltani lihansyöjä ja “ylpeä” siitä. Syön mielelläni lihani punaisena ja ennen muinoin lautasellani oli enemmän lihaa, kun muita aineita. Aikuistumisen ohessa olen ymmärtänyt terveellisen ruokavalion tärkeyden, jos haluan voida hyvin ja vielä treenata salillakin. Ruoaksi ei riitä enää verinen pihvi perunoiden ja maidon kanssa.
Tutustuin Vegaanin Keittiössä – parempaa arkiruokaa kasviksista- kirjaan lihansyöjän silmin. Etsin aluksi ideoita liharuoan oheen. Kirjasta löytyy erittäin paljon hyviä ideoita lisukkeiksi. On kaalisalaattia, ruispanzellaa ja avocado-perunasalaattia. Kirjaan tutustuttuani enemmän heräsi halu testata miten ne kikherneet toimivat ruoanlaitossa. En ole koskaan ennen ostanut kikherneitä, enkä muitakaan papuja. Kaupassa jouduin tovin jo miettimään, miltä osastolta ne löytyvätkään. Onneksi luin kirjan ensimmäisellä kerralla sen verran tarkasti, että osasin ostaa esivalmisteltuja kikherneitä. Olisimme jääneet nälkäisiksi, jos olisin alkanut liottamaan ja keittämään herneitä.
Kirjan alussa Elina on kertonut yrttien kasvattamisesta, idättämisestä ja säästelijään kasvissyöjän ostovinkeistä. Yrttien kasvattaminen on minulla ollut ajatuksissani jo kauan, mutta valo vain puuttuu. Elinan kirjassa oli hyvä idea vaihtaa keittiön spottivaloihin kasvisvaloja. Tätä ideaa olenkin miettinyt mielessäni, täytyy toteuttaa vielä käytännössä! Itujen idättäminen oli minulle aivan uusi asia. Tottakai olen idätettyjä ituja ja muita versoja ostanut mutta en ole edes ajatellut mahdollisuutta kasvattaa niitä itse. Sinimailasen ituja ostan tämän tästä kaupasta, ehdottomasti idätys on testauksessa pian!
Lähellä leipojan sydäntä oli kirjan leivontaosio. Ensimmäisessä blogiviestissä kerronkin kokemuksiani leivontaresepteistä. Ensimmäiseksi silmäni osuivat punajuuribrownie reseptiin, ja tällä aloitinkin kirjan testauksen.
Punajuuribrowniet
Punajuuria olen saanut Oman pellon sadonkorjuusta jo tarpeideni yli. Tälläkin hetkellä jääkaapissa on kilon verran punajuuria. Ohimennen mainittuna Elinan kirjassa on resepti vegaaniseen punajuurisalaattiin, mutta siinä on käytetty etikoituja punajuuria. En ole vielä päässyt niin pitkälle miten ne kannattaisi tehdä että saa siitä tehtyä omia punajuuria.
Sitten takaisin aiheeseen! Punajuuri sopii erittäin hyvin tumman suklaan kanssa ja odotus oli korkealla brownieiden kanssa. Vegaaninen leivonta toi omat haasteensa näin alkuun, kun ei ollut minkäänlaista ymmärrystä minkälaista taikinan pitäisi näyttää ja onko muut aineet sekoitettu yhteen oikein. Vegaaninen leivonta tuntuu antavan enemmän anteeksi, mitä normaali leivonta. Ainekset kun pääsääntöisesti sekoitetaan vain yhteen ja lyödään pellille ja uuniin. Tässä tapauksessa taikinaa tehdessä tuntui, että onkohan tämä taikina liian kuivaa. Suklaan kääntäminen taikinaan oli todella vaivalloista, mutta en uskaltanut lähteä säveltämään heti ensimmäisen reseptin kohdalla. Loppujen lopuksi sain taikinan vuokaan ja uuniin. Ohjeessa oli paistoajaksi 20-25 minuuttia, minulla pienemmällä uunilämpötilalla valmista tuli jo 12-15 minuutin taitteilla. Punajuuribrowniet näyttivät aivan erilaiselta mitä kirjan kuvassa. Kuvasta tuli mielikuva, että punajuuribrownien on tarkoitus kohota uunissa (reseptissä oli myös leivinjauhetta), mutta nämä minun eivät kohonneet todennäköisesti taikinan raskauden takia.
Maku sensijaan oli hyvä ja maittava. Vein nämä töihin mukanani ja normaalia poiketen tarjoilukulho oli jo tyhjä ennen puolta päivää. Tyytyväistä muminaa vain kuului syöjiltä, jotka vaeltelivat työpisteeni ohi.
Jälkiviisaana sanoisin, että vikana oli minun käyttämäni kaakaojauho. Se on verran tujua verrattuna kauppojen “leivontakaakaoon”, jossa kaakaon osuus on mitä sattuu. Ensi kerralla muistan laittaa 0,5 dl nestettä enemmän joukkoo, tämä jälkiviisaus tarvitsee vielä käytännön testin.
Suklaakeksit
Suklaakeksit olivat esittelytekstin mukaan jo niin herkullisen oloisia, joten luontevalta tuntui testata niitä seuraavaksi. Resepti oli tälläkin kertaa helppo. Kosteisiin aineisiin sokeri joukkoon ja kuivat aineet perään, tässä ei voi epäonnistua! Taikina käänneltiin käsin, jotta suklaarouhe saatiin tasaisesti taikinaan. Taikinasta muotoiltiin käsin sopivan kokoisia palloja, jotka litistettiin noin sentin paksuisiksi. Keksit voidaan laittaa pellille normaalia tiiviimmin, mitä ollan totuttu perinteisten keksien kanssa. Suklaakeksit paistettiin uunissa 7-9 minuutin ajan. Ongelma muodoistui siinä, etten tiennyt miten kekseistä katsotaan ovatko ne kypsiä? Varman päälle annoin keksien olla uunissa 10 minuuttia ja nostin ne viilentymään ritilälle. Tämä oli oikea ratkaisu ja keksit olivat mitä ihanampia. Olen saanut irrotettua itseni pahimmasta sokeririippuvuudesta, joten kokosin itsehillintäni rippeet ja sain keksit pakattua työpaikalle vientiä varten. Töissä keksit katosivat pikavauhtia parempiin suihin. Suklaakeksit olivat mitä parhaimpia ja varmasti teen näitä tulevaisuudessakin.
Lopuksi
Vegaanin keittiössä -kirja on sen verran laaja, joten ensimmäisessä blogiviestissäni kävin vain läpi leivontapuolen reseptejä. Olen jo testannut falafelejä ja kaalisalaattia. Tarkoituksenani on vielä testata jotain keittoa ennen seuraavaa blogiviestiä. Kirja on jo vakuuttanut minut sen verran, että sille on jo oma paikkansa löytynyt keittiön kirjahyllystä. Hylly on sen verran pieni, että se on jo suuri kunnia että siihen pääsee esille. Toivottavasti Elinan kirjasta saavat muutkin lukijat ideoita ja vinkkejä vegaaniruokien kanssa.