Muutama kuukausi sitten kävin Rajala Pro Shopissa Postitalossa ostamassa objektiivia. Asiantuntevan palvelun avustuksella lähdinkin loppujen lopuksi kamerakaupasta uuden (käytetyn) rungon, objektiivin ja laukun kanssa pois. Sain sen verran hyvän tarjouksen josta en voinut kieltäytyä!
Minulla kamera on ollut pakollinen paha, joka bloggaamisessa on vain pakko olla jos meinaa blogata. Jos vain kirjoittaisin kakuista, olisi se kyllä erilaista mutta ehkäpä liiankin erilaista. Kuvat kun kertovat enemmän kun tuhat sanaa.
Kuvaamaan oppii vain kuvaamalla, sen olen jo oppinut. Useamman tuhat kuvaa tarvitaan ennenkun huomaa muutoksen tekemisessä, tarina ei kerro onko muutos hyvään vai huonoon suuntaan. Olen itse huomannut kuvaamiseni aikana, että muutosta on tapahtunut hitaasti mutta varmasti parempaan päin. Asetuksista olen jo päässyt automaattiasetuksesta eroon, välillä tosin otan silläkin mutta pääsääntöisesti tämä päätös aina kaduttaa. Kuvat ovat elottomia, tarkennus ties missä ja värit aivan sekaisin. Adoben Lightroomilla sitten yritän pelastaa sen mitä pelastettavissa on.
Kun luin Kokkaa ja Kuvaa kurssista innostuin siitä samantien. Mikä mahtava tilanne päästä tekemään hyvässä seurassa ruokaa ja samalla oppia kuvaamaan arvostetun ruokakuvaajan ohjauksella.
Kokkaa & Kuvaa kurssi
Kokkaa ja Kuvaa kurssilla teimme neljän lajin illallisen ja kuvasimme jokaisen tehdyn annoksen ennen syömistä. Kuvaaminen oli myös isossa osassa jo tekovaiheissa. Meidät jaettiin pareihin ja valmistelimme oman osamme kokkailusta. Tekemistä ei paljoa ollut per pari, mutta tärkeää projektissa oli itse kuvaaminen. Kuvasimme vaihekuvia ruoalaitosta paljon. Esimerkiksi kastikkeen kuvaaminen on haasteellista, jotta kuvaan saadaan kastikkeen eri ainesosat ja värit.
Kokkina meitä avusti kurssilla Tomi Laurila, joka oli suunnitellut menun sen mukaisesti että pystyimme ohessa kuvaamaan. Tomi näytti meille jokaisen vaiheen teon ennenkun pääsimme tekemään itse. Ruoan puolella pääraaka-aineena toimi naudan sisäfile.
Alkuruoaksi teimme rieskaa, jonka väliin käärimme savuporotahnaa. Kuvassa olellisin on tuo Ikean iso kippo. Olisimpa ostanut sellaisen Ikeasta kun niitä oli tarjolla. Ostin vain pienempiä sinipohjaisia. Nekin on hyviä, mutta tälläinen isompi oranssipohjainen olisi ollut nappiostos. Laittakaapa kommenttia, jos jollain ylimääräisenä tälläinen, ostan sen pois!
Lisukkeena teimme naudan sisäfileelle uunilohkoja, paparikaa ja papuja.
Sisäfileen kruunasi erittäin hyvä punaviinikastike johon laitoimme mauksi mustaherukkahyytelöä. Kastikkeen kuvaaminen oli ihan oma haasteensa, josta meitä tuutoroinut valokuvaaja Timo Ripatti kertoi useammassa eri tilanteessa ja kuvassa. Kastikkeen kun saa vangittua ruokakuvaan, tuo se ihan oman tarinansa valokuvaan. Sitä ei käy kieltäminen, kun neuvojen pohjalta yritin itse vangita kastikkeen tuoman lisän valokuvaan.
Tämä on ehkäpä kaunein kuvani koko kurssilta. Kuvassa näkyy erittäin hyvin kastikkeen eri ainesosat. Kuvasta pystyy jo lukemaan reseptin, mitä punaviinikastikkeen pohjaan tulee. Sehän on ruokavalokuvauksessa tärkeää, että kuvasta saa jo selville mistä se koostuu.
Siivilöity punaviinikastike näyttää herkulliselta.
Jälkiruoan osana oli päärynä kompotti. Päärynät pilkottiin kuutioiksi ja keitettiin kasaan siiderissä.
Annoksien valokuvaaminen
Ruokien valokuvaamisessa on hyvä olla spotteja, joilla saadaan tuotua valoa oikeasta suunnasta annokseen. Pahvilla ja foliolla voidaan suunnata valoa oikeaan suuntaan. Otimme esimerkkejä miten valo vaikuttaa ruokaan. Ero oli todella suuri. Valon avulla voidaan myös korostaa tiettyjä elementtejä annoksessa.
Askartelutarvikeliikkeestä saadaan myös ohutta paperia, jolla saadaan pehmennettyä valoa niin, että se jakautuu tasaisemmin kohteeseen.
Katsoimme videotykiltä, miltä kuvat näyttivät eri asetuksella ja valoituksella.
Itse annokset valokuvattavana
Jälkkärin kohdalla keskittymiseni oli jo herpaantunut, joten räpsäistiin vain nopeasti. Aloitimme kurssin klo 12 ja olimme aloittamassa syömisen noin 16:30. Aamupala oli vain muisto enää neljän jälkeen vatsassani, joten olin aivan uupunut ja nälkäinen. Kuvasimme kaikki annokset ekana, ja sitten vasta menimme itse syömään. Suosittelen siis kaikille kurssille osallistuville syömään täyttävän aamiaisen ennen kurssia, jotta keskittymiskyky pysyy hyvän koko kurssin ajan.
Kiitos kurssista!
Kurssi oli ihana ja ehkäpä antoisin kurssi millä olen koskaan ollut. Kurssille oli osallistunut niin monta saman henkistä ihmistä, että juttua riitti ja olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Useampi bloggaaja oli myös kurssilla mukana ja olenkin innolla seurannut uusien tuttavuuksieni blogeja.
Tomi Laurila oli erittäin lämminhenkinen ja mukava kokki jonka neuvoja ja opetusta oli ilo seurata. Saimme tehdä paljon itse, mutta silloin kun keskityimme kuvaamiseen jatkoi Tomi keittiön puolella.
Timo Ripatti oli koonnut lyhyen power point esityksen kuvista ja kertoi kuva kuvalta miten hän on kuvannut kuvan. Saimme erittäin monta pientä vinkkiä ruokakuvaamiseen jotka varmasti tulen muistamaan lopun elämääni. Syömäpuikot ovat osana valokuvausta tästä eteenpäin!
Kokkaa ja Kuvaa kurssin jälkeen tulee yllättäen olo ostaa jotain valokuvaamiseen liittyvää. Löysinkin Sonyn edustajan avustuksella itselleni pienen matkakameran, Sony DSC QX10B:n Tämä kamera on tarkoitettu älypuhelimen tai padin oheen. Kamerassa ei ole ollenkaan näyttöä itsessään, vaan se on objektiivin kokoinen. Sainkin sen avulla New Yorkista otettua mukavia kuvia. Esimerkiksi kaikki NHL matsissa otettut kuvat on sillä otettuja.
Kiitos kaikille uusille blogituttavilleni!
Kannat Kattoon
Beach house Kitchen
Pilkkumi
EatBest
Tuoppi ja Sapuska